Kuulumisia + viikonloppuinen ootd

Moikka!

Mulla on ollut tässä vähä hiljaisempi vaihe. Mulla on todella hyvä syy tähän. Meillä oli koeviikko ja se päättyi eilen. Mulla oli kaksi vapaapäivää, viime viikon keskiviikkona ja eilen. Toki olisin voinut esimerkiksi eilen kirjoittaa, mutta mulla meni kokopäivä mummulassa. Menin tekemään mummulle syyssiivouksen, ja muutenkin jeesailin mummuu päivän aikana eritavoin. 

Paita: H&M | Karvaliivi: H&M | Farkut: GinaTricot | Kengät: Zalando

Matti oli meillä viikonloppuna yhden yön, ja käytiin sit lauantai-iltana kävelemässä ja ottamassa samalla vähän kuvia. Mulla oli launtaina mielestäni kiva outfit. Tietysti mulla oli tuossa päällä mun viininpunainen Bomber Jacket, josta tykkään todella paljon sisäpuolella olevan karvavuoren ansiosta. Siinä on takki, jota pystyy käyttämään myös vähän viileemmillä keleillä. Tietysti huonona puolena on matala kaulus, jolloin joutuu käyttämään kauluhuiveja. Mutta oikein paksut ja lämpimät kaulahuivit ovat ihania. I like!

Tuntuu oudolta, kun eka jakso lukion toista vuotta on käyty. Enään on viisi jaksoa, ja Wanhojen tanssitkin lähestyy. Mulla alkaa tulee paineita mekon suhteen ja muutenkin kauhea jännitys päällä. Koska parturit yms pitäisi varailla jo, nimittäin ne ajat menee todella nopeasti! Vaikka tykkään syksystä todella paljon, odotan talvea kovasti. Syksyn ankeus ja vielä saapumaton vesisade masentaa. Talvella on raikasta, jos pakkanen ei pauku missään 30 asteessa. Muutenkin on todella kaunista, kun lumi peittää maan.

Ei mulla tällä kertaa muuta! Nähdään seuraavan postauksen parissa!

-Noora

Unkarin reissu

Moikka!

Päätin tulla kirjoittaa teille n. 3 viikkoa sitten tapahtuneesta reissusta. Tosiaan lähdimme lentopallojoukkueen kanssa Unkariin ystävyysvierailulle. Tämä on ollut joka vuotinen perinne jo jonkin aikaa, ja itse pääsin mukaan toisen kerran. Tosiaan Debrecen on Jyväskylän ystävyyskaupunki ja Debreceniläinen lentopalloseura on meidän lentopalloseuran ystävyysseura. Päätin kertoa erilaisia huipputapahtumia ja mieleen jääneitä asioita. Kaikki kuvat on otettu puhelimella, jos laatu on heikko jossain kuvassa.

Reissuun lähdimme 16.8 yöllä kahden aikaan. Lentomme lähti Helsinki-Vantaalta n. 9 aikaan aamulla, joten aikaa lentokentällä pyörimiseen jäi n. 3h. Lento meni todella hyvin, eikä pahemmin ollut ilmakuoppiakaan. Olimme Budabestissa 11 paikallista aikaan. Tosiaan Unkarissa kello on tunnin jäljessä kuin meillä Suomessa. Sen jälkeen istuimme tas bussissa Budabestistä Debreceniin. Perille päästyämme meille tuotiin pitsaa majoituspaikalle. Sen jälkeen oli hetki vapaa-aikaa, jonka jälkeen lähdimme ravintolaan syömään.

Toisena päivänä alkoi itse turnaus, johon osallistuimme. Pelejä oli joka päivä ihan tarpeaksi. Voittoja sekä häviöitä tuli, mutta pääasia oli että kaikilla oli hauskaa. Meidän seurasta oli kaksi joukkuetta, joten pelien kannatusjoukot oli taattu. Pienempien joukkue vähän säikähti, kun muut joukkueet pitivät niin kovaa ääntä, mutta heti kun tulimme kannustamaan heitä, he pystyivät keskittymään vaan peliin. Katsoimme pelien välissä muidenkin joukkueiden pelejä, oli hienoa nähdä miten esimerkiksi Puolassa pelataan lentopalloa.

Turnaus kesti kolme päivää, jonka jälkeen meillä oli pari vapaapäivää. Niinä päivinä kävimme shoppailemassa, kylpylässä, ravintolassa ja katsomassa kukkakarnevaalia ja ilotulitusta. Tosiaan siellä ollessamme oli Unkarin kansallispäivä. Viime vuonna emme nähneet kukkakarnevaalia kunnolla, koska vettä tuli kaatamalla. Mutta tänä vuonna oli todella hyvä keli ja itse karnevaali meni meidän majoituspaikan ohi. Karnevaalissa oli erilaisia lavoja, tanssijoita ja jotenkin Unkarin historiaan liittyviä "hahmoja". Lavat olivat todella hienoja. Illalla menimme eräälle aukiolle katsomaan ilotulitusta. SE OLI MAHTAVA! Se kesti noin puoli tuntia, ja koko sen ajan tuli raketteja. Maksimissaan oli 15 sekunnin tauko. Muutenkin esitys oli todella upea, koska raketit olivat ohjelmoitu eri biisien mukaan. Erään biisin tunnistimme, nimittäin Frozenista tutun Let It Go:n.

Toiseksi viimeisenä päivänä oli biitsipelit. Itse en pelannut, joten se tarkoitti auringon palvomista ja uimista. Tosiaan pelipaikka sijaitsi maauimalan vieressä, jossa oli vesiliukumäistä mineraalialtaisiin. Itsehän paloin suhteellisen pahasti selästä, mutta missään vaiheessa se ei kuumotellut tai ollut kipeä yhtään. Onnistuin myös saamaan aivotärähdyksen. Olin tekemässä kuperkeikkaa, ja löin pääni altaan reunaan. Siitä selvittiin pienellä huippaamisella ja pahalla ololla. Voisin mennä milloin vain takaisin sen jäätelön takia. Siellä myytiin sellaisia jäätelörakeita. Ne maistu ihan taivaalliselta. Maistoin banaani-suklaa -makua, ja se oikeesti oli 5/5.

-Noora

10 faktaa minusta

Moikka!

Viime postauksessa en oikein kertonut itsestäni mitään, joten päätin tehdä postauksen minuun liittyvistä faktoista. Ehkä opitte hieman tuntemaan minua, ettekä ole niin ulapalla elämästäni. Haluan myös sanoa, että lukijaksi pääsette liittymään painamalla tuota Liity lukijaksi -kuvaa. 

1. Minun koko nimeni on Noora Emilia. Itse tykkään nimestäni todella paljon, vaikka välillä toivoisin etunimeni olevan Emilia.

2. Olen meidän perheen nuorin lapsi. Mulla on siis kaksi isoveljeä, joten en ole päässyt lapsuudessani helpolla.

3. Minun syntymäpäivä on 1.6. Reilu yhdeksän kuukautta täysi-ikäisyyteen. Tykkään siitä, että syntymäpäiväni on kesän alussa. Tietysti se voisi olla kesän keskivaiheilla, mutta kesän alussa on jotenkin mukava aika viettää synttäreitä

4. Omistan todella ihanan poikaystävän ja todella mahtavia kavereita. Tällä hetkellä on vaan fiilis, että voi olla rauhassa oma itsensä. Poikaystävän kautta olen myös saanut tutustua todella mahtaviin ihmisiin. Olen kiitollinen oikeasti kaikista mun ystävistä ja varsinkin poikaystävästäni, josta tulette kuulemaan tulevaisuudessa.

5. Rakastan erilaisia hedelmiä ja marjoja. Varsinkin talvella haluaa saada vitamiineja, enkä tykkää syödä vitamiinipillereitä. Varsinkin erilaiset smoothiet hedelmistä ja marjoista ovat suurta rakkautta.

6. Oon aina tykännyt opiskella fysiikkaa. Tavoitteena olisi kirjoittaa siitä hyvä arvosana ylioppilaskirjoituksissa. Ehkä tulevaisuudessa ammatti tulee liittymään siihen.

7. Meidän perheellä on kaksi koiraa. Oon ollut pienestä pitäen koiraihminen, koska mummulassa on ollut koko elämäni ajan koira. Tietysti tykkään muistakin eläimistä, mutta koira on aina ollut se juttu.

8. Jos menen shoppailemaan, ostan ainakin yhden heräteostoksen, jota en tule edes tulevaisuudessa käyttämään. Tää on vähän huono tapa, josta pitäisi päästä irti.

9. Yritän epätoivoisesti järjestellä menojani ja aikataulujani. Oikeasti olen todella huono noudattamaan sovittuja aikatauluja, yleensä olen aina vähintään viisi minuuttia myöhässä, ellei ole käynyt hyvää tuuria.

10. Mulla on viha-rakkaussuhde kauhuelokuviin. Niitä on mukava katsoa kaveriporukalla, mutta kun pitäisi katsoa jonkun ihmisen kanssa kahdestaan siitä ei tule yhtään mitään. Olen oikeasti todella säikky, joten sydänkohtaus on melkein lähellä. 

-Noora

Urheilu ja minä

Moikka!

Ja tervetuloa blogiini. Ennenkuin siirrytään varsinaiseen postauksen aiheeseen, haluan kertoa jotain itsestäni. Olen siis 17 vuotias, lukion toista luokkaa käyvä tyttö. Se vapaa-aika mikä koulujutuista jää yli, menee lentopalloon, saliin ja kavereihin. Lukion jälkeisesti suunnitelmat ovat vielä vähän auki, mutta armeija on se ensimmäinen juttu lukion jälkeen. Blogistani haluan sanoa sen verran, että pääsääntöinen tyyli on lifestyle, mutta välillä saattaa tulla erilaisia reseptejä, reenipostauksia ja mitä tulee milloinkin mieleen.

Tämän postauksen aihe on mulle oikeesti todella tärkeä. Urheilu on mulle se jokapäiväinen asia. Viikossa on 168 tuntia ja mulla menee siitä helposti yli kymmenen tuntia urheilemiseen. Lentopalloreenit on neljä kertaa viikossa, ja siihen päälle vielä salilla käyminen. Nyt varmaan mietitte miten mä jaksan? Siihen rytmiin tottuu todella nopeasti. Kun oikeasti on rytmi elämässä urheilun kannalta, niin se luonnistuu todella helposti. Kesän jälkeen oli vaikeuksia saada rytmistä kiinni, mutta nyt se alkaa olla taas kasassa.

Haluan suorittaa lukion kunnolla läpi, joten myös koululle mun on tehtävä aikaa. Hyvänä esimerkkinä voidaan ottaa koeviikot. Jos mulla on kuuden palkin jakso, joka tarkoittaa kuutta koetta koeviikolla, en välttämättä käy reeneissä tai salilla ollenkaan. Varsinkaan, jos kyseisessä jaksossa on esimerkiksi englanti. Muuten pystyn järjestämään urheilulle aikaa. Salilla pystyn käymään, jos on esimerkiksi hyppytunti. On todella hyvä asia, että siinä lukiossa missä opiskelen, on kuntosali. Reeneihin mulla tulee välillä pieni kiire, koska neljän päivinä olen vasta viiden jälkeen kotona ja reenit saattavat alkaa esimerkiksi puoli seitsemän. Aikaa ei jää todellakaan paljoa läksyille, mutta onneksi reenien jälkeen on pieni hetki aikaa ennen nukkumaanmenoa tehdä läksyjä. Harmittavan moni nuori laittaa vähäisen liikkumisen koulun syyksi. Oikeasti kyllä sitä aikaa esimerkiksi kuntosalille löytyy, jos osaa vain tehdä asiat järkevässä järjestyksessä.

Suurin syy mun urheilulle on se, että haluan pysyä kunnossa ja terveenä. Tulen hyötymään vanhana siitä, että mä oon nuorena liikkunut. Tietysti aikuisenakaan ei saa vaan jäädä töiden jälkeen sohvalle katsomaan Netflixiä, mutta kun nuorena oppii sen rytmin on siihen helpompi päästä sitten myös aikuisena. Keväällä mulla oli noin kuukauden urheilukielto, koska mulla meni nilkasta nivelsiteet. Olin oikeasti todella stressaantunut ja ylienerginen silloin. Yleensä saan purettua ylimääräisen energia urheilemalla, joka helpoittaa itseäni keskittymään sitten asioihin, joihin oikeasti pitää keskittyä. Siitä on suuri hyöty myös koulussa, sen olen huomannut.

Mielestäni nykyään nuoret liikkuvat liian vähän. Oikeasti tiedän ihmisiä, jotka sanovat menevänsä salille, mutta loppupelissä eivät menekkään. Yleisin syy on koulun aiheuttama väsymys. Joillain heillä on matkaa kouluun maksimissaan 20 minuuttia jos sitäkään. Mulla menee yhteen suuntaa 45 minuuttia, joskus jopa tunti. Jos mä meen aamulla kahdeksaan kouluun, joudun heräämään joskus jopa 5.15. Kun koulupäivä kestää kahdeksasta neljään, mä oon kotoa poissa melkein ykstoista tuntia. Voin myöntää, bussimatkat on oikeasti raskaita, mutta silti lähden itse reeneihin tai salille.

-Noora